Olen vähän saanut nukuttua pois täydenkuun aiheuttamasta univelasta. Sikeästi nukkumisella on ollut sellainen ikävä sivuvaikutus, että selkä on oikutellut ja aamuisin on joutunut köpöttelemään kumarassa, kunnes selkä on vetristynyt niin paljon, että on saanut ruotonsa suoristettua.
Liike on lääke ja onneksi tanssiseurassa oli eilen tarjolla West Coast swingiä ja lindy hopia. Westie ei ole mun lemppareita, toisin kuin lindy hop (sitäkään osaa kovinkaan hyvin). Molempia on kotipaikkakunnalla harvoin tarjolla, joten tilaisuuteen oli tartuttava.
WCS-kurssilla oli melkoinen seuraajaylivoima, joten roolin valinta oli helppo ja ryhdyin viejäksi, jotta sai tanssia koko ajan eikä tarvinnut seisoskella odottaen omaa vuoroa. Seisoskelu ei olisi ollut hyväksi selälle.
Paikalla oli muutama tuttu ja ilahduttavan paljon uusia kasvoja. Kursseilla käyvä väki on ehtinyt vaihtua sen 3 vuoden aikana, kun olin työssä, jossa oli tehtävä myös iltavuoroja tai olin kokonaan pois paikkakunnalta. Jyväskylässä asuessani kursseilla käydessäni nautin todella paljon siitä, että olin muille kurssilaisille nimetön, vain yksi kurssilaisista. Ainoastaan ohjaajapari tiesi mun taustan sen vuoksi, että olimme olleet samassa ohjaajakoulutuksessa. Lähes sama tilanne oli nyt ja pidin siitä ihan yhtä paljon.
Täytyy kyllä myöntää, että tuntui hyvältä myös se, että yksi tunneillani käynyt tuttu toivoi mun palaavan opettamaan. Ja toinen pyysi apua, kun hänellä oli vaikeuksia askelien ja suuntien kanssa.
WCS-kurssin päätteeksi selkä ilmoitti saaneensa tarpeeksi, joten jätin suosilla lindy hopin väliin ja suuntasin kotiin, vaikka vähän harmitti. Ratkaisu oli kuitenkin oikea ja selkä on ollut vähän parempi tänään.
